Loma

Jätin kaikki työpaperit kustannuspaikalle. Niiden sijaan olen keskittynyt ystävien jälleennäkemiseen ja siipan esittelemiseen taas uusille ihmisille ystävättären syntymäpäivillä. Sienestin parikymmentä litraa suppilovahveroita kohmeisesta sammalesta, metsästin hyötykasvikuivuria ja sen löytämisen jälkeen kutistin sienet säilöön. Lisäksi olen vaihtanut autooni talvirenkaat, rakentanut jokusen metrin aitaa, sekä toiminut vielä maijapoppasena siskontytöllekin. Vielä kun saisi vähän omaa aikaa vailla velvoitteita ja ilman yhden ainutta järkevää ajatusta.

R ja mur

Istun taas rantakalliolla, mutta tällä kertaa läppäri sylissä. Alkuviikon kuorma oli lähes pois pyyhitty heti autosta noustessani, kun ainoat kuulemani äänet olivat meren pauhu ja tuulen humina. Myös ajatuksensa kuulee, toisin kuin kotona. Siellä vaanivat Facebook, Big Brother ja kaikki muu, mihin aikaa tulee haaskattua holtittomasti.

Stressi purkautui eilen jonkinasteisena ärhentelynä läheisille, mitä olen tänään pyöritellyt päässäni ja muotoillut kokemuksen sitten anteeksipyynnöksi.

Eilinen puheluni miehekkeen kanssa oli miellyttävään viikonloppuun verrattuna hyvin vaisu. Tämä on tekemässä muuttoa ja paluuta juurilleen synnyinkaupunkiinsa ilman mielestäni tarpeellista perustavanlaatuista harkintaa ja ennakkosuunnittelua. Sitten kun tulee mutkia matkaan, en osaa muotoilla tukeani ilman, että jokainen rivivälini huutaa "mitäs mä sanoin".

En oikein osaa aina suhtautua asioihin, kun ne eivät millään tavalla kohtaa omaa maailmankuvaani ja elämänkokemuksiani. Pitäisi muistaa vaientaa perusruotsalainen sisäinen ääni, joka niin kovin hanakasti tyrkyttää omia hyväksi havaittuja toimintamalleja sellaisenaan muille.

On niin pirullisen hankalaa, kun on taipumus huolehtia aina kaikista läheisistä, ja huomata yht'äkkiä stressaavansa toisen elämästä ja asioista, jotka loppuviimein eivät kuulu oman päätösvaltani alle. Nämä kai ovat niitä erilaisuuksia, jotka ovat rikkaus ja joita pitäisi oppia ymmärtämään. Itsellä ei ole ollut hetkeen kunnon hc-taisteluja maailman kanssa, joten haasteiden ja huolien valuessa vaihvihkaa muuten niin seesteisesti soljuneeseen elämääni, alkaa tapahtua.

Jos ihmissuhteen opettelu onkin ajoittain hieman työlästä, on se osa-alue elämässä kuitenkin kokenut pitkään toivomani muutoksen. Onkin luontevaa, että muut elämän perusasiat alkavat puolestaan tuottaa päänvaivaksi harmaita hiuksia. Työelämässä menee edelleenkin kohtalaisen surkeasti, eikä tällaista ajanjaksoa ole ollut aikoihin. Kolleganikin valittelivat epävirallisen työpahoinvointiryhmän sohvapalaverissa parin viime kuukauden olleen yhtä helvetin esikartanoa, mistä innostuneena kävin tänään jahtaamassa työpaikkoja laihoin hakutuloksin. Aion silti kokeilla kepillä jäätä jonkinasteisen alanvaihdoksen suhteen. Eihän se ota jos ei annakaan. Eikä tämän työperäisen tarpeettomuuden ja ilottomuuden kanssa painiskeleminen oikein kai voi jatkuakaan.

Eilen olin niin angsteissani työpäivän jälkeen, että onnistuin rakentamaan merkkipohjaisen taistelun Lemmikkieläimenkin kanssa. Ymmärsin asioita hieman väärin ja koin tulleeni aliarvioiduksi, joten padot aukesivat. Vaan tulihan siinä sivussa jotain, mitä olen halunnut pukea sanoiksi jo jonkin aikaa. Ei vain ole oikein, että viattomat sivulliset saavat enemmän paskaa niskaan kuin ehkä oikeasti ansaitsisivat.

Lähden kotiin. Sytytän kynttilöitä ja lämmitän saunan.